Olin puolitoista vuotta sitten Edinburghissa. Sinne oli silloin juuri lennätetty kaksi pandakarhua Kiinasta. Kiinalaisethan lainaavat näitä kansalliseläimiään maailmalle aina kymmenen vuoden pätkissä. Sitten nallet jälkeläisineen palautetaan Kiinaan.
Eläintarhan opas kertoi silloin, että panda käyttää suurimman osan ajastaan – oikeastaan lähes kaiken – syömiseen, nukkumiseen ja kakkaamiseen. Se tuli mieleeni nyt, kun löysin Chengdu Research Basen livekameran, jossa voi seurata pandojen elämää. Näyttää aika helpolta olla panda (jos nyt ei puututa siihen, etteivät nuo elä vapaana luonnossa).
Pandat tulivat tänään loistavaan saumaan siksi, että aamulla minua vähän ahdisti oma tulevaisuuteni. Kolme puolta minussa, kunnianhimo, järki ja mukavuudenhalu, kiistelivät päässäni keskenään siitä, miten minun pitäisi toimia, jotta olisin viiden vuoden päästä siellä, missä haluaisin olla. Ja siitä, missä oikeastaan haluaisinkaan olla. Ja siitä, voiko sinne tällä työttömyyden riivaamalla media-alalla päästä, vaikka olisi kuinka hyvä.
Sitten muistin, ettei elämässä tarvita viisivuotissuunnitelmia. Kun vähän ennen tuota alussa mainitsemaani Edinburghin-reissua laitoin koko elämäni uusiksi, päätin tehdä juuri sitä, mikä tuntuu hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti