Ei meillä hyvin mene. Aamulehti uutisoi, että Pirkanmaalla on enemmän työttömiä kuin vuosiin. Työttömiä oli heinäkuun lopussa 13,9 prosenttia. Vielä karumpia ovat nuoria koskevat tiedot: Vuodessa työttömien alle 25-vuotiaiden määrä nousi viidenneksen. Siis lähes tuhat työtöntä nuorta lisää.
Tietysti asioilla on mittasuhteet. Meillä ongelma on vielä aika pieni, jos verrataan Japaniin. Japanissa on käsite syrjäytyneille, usein nuorille miehille, jotka eivät enää poistu kotoaan tai huoneestaan lainkaan: hikikomori. Hikikomoreita on Japanissa kymmeniä tai satoja tuhansia, ja he elävät eristyksissä vuosia, jopa yli kymmenenkin vuotta. Taustalla lienee japanilainen yhteiskunta, jossa menestymisen paine on valtava.
Suomessa on vuosikaudet jeesusteltu, että jonkun pitäisi tehdä jotakin, jotta nuoret eivät syrjäytyisi. Tässä vaiheessa haluan kertoa että inhoan sanaa syrjäytyminen, sillä pidän sitä leimaavana, passivoivana ja jollakin tavalla loukkaavana. Sitä paitsi luulen, että aika monen nuoren kohdalla joku taho on toiminut aktiivisesti syrjäyttäjänä. Ennen kuin asiat menevät aivan kauheasti pieleen, monella ihmisellä olisi ollut mahdollisuus ohjata elämän kulkua toiseen suuntaan. Jostakin syystä siinä ei ole onnistuttu.
En minä tiedä, kenen pitäisi tehdä ja mitä. Tapani mukaan tiedän kuitenkin, mitä ei pitäisi tehdä. On ihan turhaa jauhaa vastikkeellisesta sosiaaliturvasta, sillä suurin osa siitä on jo vastikkeellista. Esimerkiksi opiskelua vaaditaan opintotukeen, työnhakijaksi ilmoittautumista työttömyystukeen ja lasten kotona hoitamista kodinhoidontukeen. Loogista, eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti